Erikoiset erikoisruokavaliot

Minulla on onni kuulua niihin ihmisiin joilla ei varsinaisesti ole ongelmia ruuan suhteen vaikka meidän keittiön väki on varmaankin asiasta eri mieltä. Nirsoilen siis vain koska pidän enemmän jostain toisesta raaka-aineesta kuin toisesta, mutta allergioiden suhteen ongelmia minulla ei juurikaan ole. Aloin kuitenkin miettiä tätä erikoisruokavalioiden, allergioiden ja mieltymysten määrää muutama viikkoa sitten, kun lauantai-illalle sattui todella monta erikoisruokavaliota joista ei oltu ilmoitettu etukäteen. Pienessä ravintolassa, jossa on valmis menu, yhtäkkinen erikoisruokavalio voi olla ongelma, varsinkin jos niitä sattuu useampi samalle ja kiireiselle illalle. Kyse ei varsinaisesti ole siitä, etteikö pojat keittiössä ymmärtäisi tai pystyisi ottamaan jotain asiaa huomioon, mutta kiireisellä hetkellä kokin täytyy pysähtyä valmistamaan ruoka erikseen yhdelle henkilölle ja tämä taas viivästyttää kanssaruokailijoiden illallista. Pään raaputtamista aiheuttaa myös se, että suurin osa ruuista on esivalmistettu etukäteen illallista varten. Tästä muuten käytetään suomalaisissa keittiöissä sanaa ”misaus” tai ”misaaminen” joka juontaa ranskankielisestä sanasta ”mise en place” eli ”laittaa paikoilleen”. Tämä tarkoittaa sitä, että jokin pyree tai kastike on tehty jo valmiiksi, erikoisruokavalion kohdalla taas sitä, että esimerkiksi chiliä ei pysty enää poistamaan tai suolaa vähentämään.

Haluaisimme pystyä tarjoamaan erikoisruokavalioiselle maistuvan ja hinnan arvoisen menuun, jos emme tiedä valiosta etukäteen emme tietenkään tähän pysty. Laskuttaminen on myös vaikeaa koska emme itse ole tyytyväisiä ”riisuttuun” annokseen, mutta kokin on ehkä täytynyt tehdä ylimääräistä työtä tämän henkilön eteen. Mikä olisi siis oikea ja reilu tapa toimia? Toisinaan on myös valmistettu erikoisruokavaliomenu ja asiakas on perunut samana päivänä.. se suututtaa vielä enemmän. On myös toisinaan vaikeaa ymmärtää onko kyse oikeasta allergiasta vai vain mieltymyksestä. Jollekin toiselle pieni määrä pähkinää voi olla todella vaarallista, toinen ei vain pidä valkosipulin mausta tai ei syö eettisistä syistä punaista lihaa. Voisiko näistä joskus ravintolassa joustaa?

Meillä on myös moneen kertaan naurettu laktoositonta ruokavalioita joka jostain kumman syystä on unohtunut jälkiruuan kohdalla… Toinen kauhusana on kasvisruokailija. Olen joskus kysynyt asiakkaalta, että syökö hän mahdollisesti kalaa ja olen saanut vastaukseksi silmien pyörittelyä ja huudahduksen”silloinhan minä olisin sekasyöjä!”. Seuraavalla kerralla toiselle kasvissyöjä-asiakkaalle olemme valmistaneet useamman ruokalajin menun ja asiakkaan saapuessa kuulleet ”mutta kyllä minä kalaa syön!”. Vegaania on italialaisen myös vaikea ymmärtää, miksi joku luopuu jostain niin ihanasta kuin kinkusta tai juustosta?

Keliakia on myös kovin yleistynyt ja siihen olemme Tocassa aina varautuneita. Lotta-tarjoilijamme ei itse pysty käyttämään viljatuotteita ollenkaan ja olemme yhdessä ihmetelleet kuinka monessa tuotteessa on käytetty vehnätärkkelystä.  Lotta on myös sanonut, että eläisi helposti pelkällä kinkulla ja juustolla Italiassa kun ei voi pastaa ja pizzaa syödä vaikka onneksi myös niitä saa gluteenittomina nykyään helpommin. Erikoisruokavaliot ja allergiat ovat siis tulleet ravintoloihin jäädäkseen, muistathan kertoa omastasi AINA ennakkoon niin vältytään vatsanväänteiltä ja ikäviltä tilanteilta!

Suomalainen superruoka maidoton, gluteeniton, vehnätön, laktoositon, mutta ei mauton!

Tulipa vielä mieleen, että kun me menemme syömään ravintolaan ilmoitamme etukäteen seuraavat:

1 x ei äyriäisiä

1x ei mereneläviä, tryffeliä, tuoretta mantelia

1x viljaton

1 x ei palsternakkapyrettä koska ”se maistuu vauvanruualta” tai ”miksi sitä pitää joka annokseen tunkea?”