Karman lait... eli kun jokin voi mennä pieleen se myös menee!

Eräs tuttuni sanoi, että ”valitettavasti huono onni on aina vakio” kun kerroin hänelle viimeisimmästä epäonnen päivästämme. Tällä kertaa tästä jääkaappi-episodista joutuivat kärsimään asiakkaammekin. Mikä siinä siis on, että ensin menee monta asiaa hyvin ja sitten kaikki kääntyy päälaelleen?

Meillä on ollut erityisen huonoa onnea ravintolalaitteiden kanssa viimeisen puolen vuoden aikana. Joulun ja loppiaisen välillä astianpesukone päätti siirtyä viettämään eläkepäiviään kaatopaikalle ja vanhempi vetolaatikko-jääkaappi irtisanoi sopimuksensa samaan aikaan. Tätä kaksikkoa uusiessa ei mennyt kuin ravintoloitsijan joululomat mutta asiakkaat eivät onneksi kärsineet. Tammikuussa lomalta palannut Pietro-kokki oli iloinen uudesta astianpesukoneesta kun kattiloiden raaputtaminen väheni ja aikaa oli enemmän annosten väsäämiseen. Huhtikuussa eräänä perjantai-iltana keskellä kiireisintä kaaosta kun tupa oli täynnä ja kaikki odottivat pääruokiaan meni rikki myös uunimme. Siinä sitten kierrettiin pöydästä toiseen kertomassa, että hieman kestää kun kaikki ruuat on tehtävä pannulla eikä uunia voi käyttää hauduttamiseen saatika lämmittämiseen. Maanantaina tuli putkimies asentamaan alakerrassa remontin valmistumista odottavaa uutta uuniamme. Asennus ei kuitenkaan ollut kovin helppo koska se piti siis yhdistää vesijohtoon ja osia olikin yllättävän paljon eikä ohjeita löytynyt, työhön meni noin 5 tuntia mutta lopulta uuni saatiin paikalleen ja homma lähti taas pyörimään. Gennaron sanoin meillä oli nyt käytössä uusi moottori ja elämä helpottui jälleen.

Päästiin toiseksi viimeiselle työviikolle ennen lomaa ja kuten sanonta sanoo ”ei kahta ilman kolmatta” seuraavaksi oli siis vuorossa toinen vetolaatikko-jääkaappimme. Sanonta menee muuten italiaksi että ”non c´e´due senza tre e quarta viene da se´” eli loppuosa ”neljäs tulee itsestään”. (Joo nyt  kuulostan pessimistiltä…) Jääkaapin viimeinen leasing-erä oli maksettu toukokuussa ja maanantain ja tiistain välisenä yönä kaappi oli sammunut pitäen sisällään poikien maanantaina valmistaman lounaan sekä osan illallisesta. Ei auttanut muu kuin soittaa kaikille asiakkaille joita onneksi ei tiistaina ollut montaa ja kertoa, että emme pystyisi avaamaan sekä ilmoittaa 12 hengen lounasvaraukselle että heidän kokouksensa pitopaikka jouduttiin vaihtamaan. Sitten äkkiä lappu luukulle ja päivitys Facebookkiin. Jääkaapin korjaaja saapui klo 13 ja noin klo 16.30 kaappi oli taas toiminnassa, mutta kaikki työ ja ruoka oli heitetty pois. Miksi kaappi ei voinut hajota maanantaina kun se oli viikonlopun jäljiltä tyhjä? Karmaa kenties…  Ja koskakohan vakuutusyhtiö kyllästyy meihin eikä enää korvaa mitään tai nostaa omavastuun määrää?

 Nyt kuitenkin kohti uusia haasteita argentiinalaisen sananlaskun sanoin:

”Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota.”

Onnekasta päivää kaikille!